lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kouluponini Virma


Voiko rata olla kehno, vaikka voittaa? Ilmeisesti. Tai aiankin omasta näkökulmastani.


Päädyin siis kilpailemaan Virman kanssa helppoa C:tä yksi viikonloppu ja voin sanoa, että todella ristiriitaiset fiilikset jäivät radasta, mutta kaipa se on tuomaria uskottava. Virma tuntui verkassa jäykältä, kuten aina, mutta pätkittäin myös ihan hyvältä erityisesti ravissa. Laukka oli ihan siedettävää ja verkassa siirtymiset sujuivat ihan hyvin.

Radalle tulimme ihan hyvin, mutta askeleen pidennys meni ihan surkeasti - eli ei lähtenyt yhtään sen enempää, kuin verkassakan. Pisteet vaihtelivat 6.0 ja 7.5 välillä, eli aika keskivertoa kai. Laukat sujuivat ihan hyvin vähän hutaistuja siirtymisiä lukuunottamatta. Ravin rytmi vaihteli ihan liian selvästi pitkin rataa, joka ei mielestäni ole Virmalle tavanomaista, mutta ehkä mä vaan siellä selässä säädin liikaa. Lopputervehdyksestä saatiin korkeimmat pisteet eli 7.5.


"Siististi ratsastettu. Huolehdi, että käynti on riittävän rentoa & ravin rytmi säilyy."
66,94% ja tosiaan luokassa ensimmäinen sija.
Voi poni

tiistai 31. toukokuuta 2016

Tahmea ja tahdikas Tuhti

kuvia muokatessani tajusin kaikkien olevan vasemmasta kierroksesta, mutta kyllä me oikeallekin menimme - koittakaa käyttää mielikuvitustanne



Yksi viikonloppu kapusin todella pitkästä aikaa Tupsukan satulaan ja suuntasimmekin oikopäätä kohti ulkokenttää mittarin huutaessa lähes hellelukemia. Heitin heti alkuun jalustimet kaulalle, sillä ratsastin tennareilla (kun olin juuri edellisellä tallilla ratsastanut kahdella hevosella ja voin sanoa, että mustat nahkasaappaat alkavat hiostamaan todella paljon). Kävelimme alkukäynnit, jonka jälkeen työskentelimme jonkin aikaa pitkin ohjin pujotellen esteiden väleistä ja tekemällä jos jonkinlaisia kuvioita.

Keräsin sitten ohjat ja laskin jalustimet ja keventelin ympyrällä jonkin aikaa. Tuhti oli todella Tahmea jalalle, eikä millään lähtenyt eteen, vaikka kuinka pyysi. Ajattelin, että kyse oli siitä etten pitkään aikaan ollut Tuhdilla mennyt ja nyt olin heti jättänyt kannukset (ja tietty saappaat) pois. Menin alkuun paljon ympyräkahdeksikolla ja yritin saada Tuhdin alkuun vain taipumaan ympyröille ja suoristumaan keskelle. Kun tämä oli kutakuinkin hallussa, otin mukaan muutamaan otteeseen takapään väistättämisen, jotta saisin Tuhdin reagoimaan paremmin pohkeeseen.


Väistättely auttoi hieman, mutta laukka oli aivan jäätävän nihkeää. Syy tahmeuteen selvisi kuitenkin pian. Tuhdilla oli kakkahätä, joka mun olisi pitänyt tajuta heti alkuun. Kun kakka oli ähistelty niin tahmeasta tuli tahdikas. Tuhti reagoi jalkaan todella herkästi ja oikein liihoitteli pätkittäin menemään, joka taisi saada kuvaajankin vähän hämmästymään *lentävä suomalainen*. Tämän jälkeen laukkakin rullasi aivan super hyvin ja jostain löytyi jopa energiapaukkuja pukitella muutamaan otteeseen. On se niin hassu heppa .